Lokit kaupungissa

Joulukuun harmaudessa on mukava muistella kesää. Jos pitäisi valita yksi ääni, joka kuvaa kesää merenrannalla, se olisi varmaan lokkien kirkunta. Helsingissä aivan kaupungin keskustassakin on helppo bongata neljä lokkilajia: kalalokki, naurulokki, harmaalokki ja hieman vähälukuisempana selkälokki. Viideskin laji, merilokki, tulee keskustaan, mutta siitä minulla ei ole kuvia.

Usein lokit pesivät lähisaarilla, mutta käyvät hakemansa ravintonsa ihmisten luomista ympäristöistä kuten toreilta tai kaatopaikoilta. Sopivia pesäpaikkoja löytyy myös keskustan talojen katoilta. Pari vuotta sitten yksi sellainen oli työpaikkani sisäpihan katolla. Paikan etuna oli sekin, että ikkunoista heitettiin ilmaisia makupaloja.

Aina ihmisen ja lokkien yhteiselo ei ole auvoista. Helsingin kauppatorilla lokeista on tullut todellinen riesa. Jos asiakas jättää puoliksi syödyn ruokapalan kahvilan pöydälle, sille löytyy ottaja ennen kuin asiakas on ehtinyt ulos kahvilasta. Samoin varomattoman matkailijan kädestä saattaa hävitä jäätelö tai muu makupala. Lokkien tuloa kauppatorille yritetään rajoittaa, mutta toistaiseksi ei ole löydetty tehokkaita keinoja.

Lokkien ja satojen muidenkin lintujen äänet ovat kuultavissa netissä osoitteesta www.lintukuva.fi.

Kalalokkiparvi seuraa usein Suomenlinnan lauttaa, joten lautalta saa hienoja kuvia lentävistä lokeista.

Kalalokin pesäpaikka ei ole kummoinen.

Meillä on asiaa!

Naurulokin pitää olla tarkkana, jos aikoo saada suupalan.

Myös kuvaajille poseeraava harmaalokki etsii ruokaa kauppatorilta.

Kahdesti rengastettu selkälokki. Kun ihmettelin sitä, selvisi, että valkoinen rengas on ns. lukurengas, jonka perusteella lintu voidaan tunnistaa pitkänkin matkan päästä. Tälle yksilölle on annettu numero CC60.  Se on rengastettu Helsingissä (Korkeasaari) 16.06.1994, rengastaja Matti Luostarinen. Tästä linnusta on paljon havaintoja vuosien varrelta. Lisätietoja löytyy mm. kirjoittamalla Googleen hakusanoiksi selkälokki ja CC60.  Kuva on otettu 11.7.2008 Suomenlinnassa.