Peltokurjennokka (Erodium cicutarium) on satunnainen rikkakasvi, mutta joka kesä sen löytää jostain. Tänä  kesänä Ruoholahdesta tienpenkeiltä.

Lokit ovat Ruoholahdessa vähentyneet, mutta kaikki eivät ole muuttaneet pois. Muutama kala- ja harmaalokki on jäänyt tutkimaan, voisiko talven viettää täälläkin. Kuvissa kalalokki. Harmaalokit pysyttelevät keskellä lahtea, mutta kalalokit tulevat kerjäämään ruokaa.

Kantuta (Cantuta, qantu – Cantua buxifolia) on Perun ja Bolivian kansalliskukka.  Yllä olevissa kukissa on helppo nähdä Bolivian liput värit (trikolori, jonka värit ovat punainen, keltainen ja vihreä). Legenda kertoo että inkat olivat ihastuneet tähän pensasmaiseen perennaan, niinpä se tunnetaan myös inkojen pyhänä kukkana. Kantuta onkin kotoisin Perun ja Bolivian ylätasangoilta Andien juurelta. Nämä kuvat ovat Kuun saarelta (Isla de la luna) Titikaka-järveltä.

Lapinlahden alueella kasvava pihakurjenpolvi (Geranium pusillum) on säilynyt myllerryksestä huolimatta.

Ruoholahdessa on viime päivinä uiskennellut isokoskelopariskunta. Isokoskelot eivät juuri tule näin lähelle ihmisasutusta. Keskellä lahtea olo tuntuu ilmeisesti turvalliselta, mutta rannalla kävelevä ihminen saa ne uimaan kauemmaksi.

Lahden perukoilta lähtevä kanava houkutti isokoskeloita. Uskaltautuisikohan tuonne? Lopulta eukko päätti näyttää esimerkkiä. Nyt mennään.

Vähän vastenhakoisesti mutta kuitenkin ukko päätti tulla perässä.

Minkähänlaiset kalavedet täällä ovat? Pitääpä tutkia.

Minä ainakin sain kalan.

Nyt ollaan jo ihan ihmisten ilmoilla.

Kanavassa on muitakin. Sinisorsat ovat täällä kuin kotonaan.  Ihmisten lähestyminen rannalle on niille merkki, että pian on ruokaa tulossa.

Hei, tuonnepäin!

Älkää tönikö, minä olin täällä ensin.

Meille eivät leivänmurut kelpaa, jatketaan matkaa.

Välillä pitää sukia höyhenpeitettä.

Nyt ollaan jo aivan kanavan alussa. Tästä isokoskelot päättivät jatkaa matkaa Jätkäsaaren sillan ali Hietalahden puolelle.

Muualla Suomessa on jo pysyvä lumi maassa, mutta täällä merenrannalla vain satunnaisesti. Viikonlopuksi pakastui ja maahan satanut lumi jäi paikoilleen – ainakin toistaiseksi. Ruoholahti on kuitenkin vielä kokonaan ilman jääpeitettä.

Toinen Lapinlahden alueen vanha kasvi on peltokierto (Convolvulus arvensis), joka on levittäytynyt laajalti uudisalueelle. Syyskuussa kukkia oli enää muutama.

Tämäkin kasvi on suomalaisissa herättänyt huomiota tulenpunaisella värillään. Sen suomenkielinen nimi on kapintulipiippu (Tecomaria capensis).  Kuten nimestä voi päätellä, se on kotoisin Etelä-Afrikan Kapmaasta. Kapintulipiippu on köynnöskasvi, vaikka välillä se voi näyttää pensasmaiselta tai sen kasvutapa hukkuu kokonaan isäntäkasvin piiloon. Kasvin englanninkielinen nimi Cape honeysuckle puolestaan kertoo siitä, että se on hyvä mesikasvi ja houkuttelee paikalle mettä syöviä lintuja ja perhosia.

Tässä ensimmäiset lumikuvat Helsingistä! Koko joulukuu oli käytännössä lumeton, mutta tammikuun alussa lunta on satanut. Lumisateiden myötä Kellosaarenrantaan ilmestyi urpiaisparvi. Pietaryrtin siemenet ilmeisesti maistuivat niille, sellaisella antaumuksella ne niitä ahmivat. Välillä piti mennä oikein selälleen, jotta pääsisi käsiksi parhaisiin siemeniin. Seittitakiaisen siemenet olisivat ehkä maistuneet vielä paremmin, mutta ne oli jo syöty.