Sudenkorentojen syntymäpäivät jatkuvat
Kuoriutuvia korentoja löytää, kun menee sopivalle korentolammelle ja katselee tarkkaan kasvien varsia. Kun aika on kypsä, toukka etsii sopivan kasvin, kiipeää ylös paikkaan, mistä saa hyvän otteen ja missä on tilaa levittää siivet kuivumaan. Sitten toukkannahka repeää selästä ja korento työntää itsensä hitaasti ulos. Näyttää kuin korento olisi putoamaisillaan maahan, mutta viime hetkellä se ponnistaa pystyyn ja saa kiinni toukkanahasta.
Sitten se irrottaa myös peräruumiin toukkanahasta. Nyt koko korento on ulkona, mutta vielä se ei ole valmis lähtemään liikkeelle.
Takaruumiis ja siivet pitää pumpata suoriksi ja odottaa, kunnes ne ovat kovettuneet. Tämä voi viedä useamman tunnin.
Vähitelleen ruumis saa oikean muotonsa ja siivet oikenevat.
Tämä korento on jo hieman pidemmällä. Ruumis ja siivet ovat jo saaneet lajityypillistä väritystä. Muutaman minuutin päästä se on valmis avaamaan siipensä.
Nyt siivet ovat jo auki, mutta niitä pitää vielä kuivattaa. Tämä korento näyttää jo valmiilta, mutta vielä se ei ole uskaltautunut lentoon. Ensilento kuten koko kuoriutuminen on kriittinen vaihe korennon elämässä. Moni epäonnistuu, joko jää epämuodostuneeksi, putoaa veteen tai joutuu saaliiksi. Tämä korento pääsi kuitenkin ilmaan ja lensi lähistön puustoon.
Tällä sen sijaan ei ollut yhtä hyvä tuuri, sillä sen ensilento päättyi hämähäkin seittiin. Hämähäkit pystyvät näköjään pyydystämään aika isojakin hyönteisiä.
Kaikki tämän kuvasarjan korennot ovat ruskohukankorentoja. Se on yksi aikaisimpia ja runsaslukuisimpia korentojamme.
Upea, upea sarja. Mahdottoman hienot ja selkeät kuvat (kuten aina) Sääli tuota hämyrin seittiin joutunutta. Ei ole elämä helppoa korennoillakaan.
Jännää, miten näitä on aluksi vaikea löytää, mutta kun näkee yhden, hetken päästä huomaa vieressä toisen ja kolmannen ja niin koko kuvasarja syntyi yhdellä paikalla seisomalla.