Skip to content

Sirkat soittaa salolla

11.09.2012
tags:

suosirkka

Kuvatessani sudenkorentoja Uutelassa huomioni kiinnittyi melko suurin heinäsirkkoihin. Niitä oli erivärisiä ja -kokoisia. Erityisesti kahden viimeisen kuvan yksilö näytti erityisen suurelta. Saas nähdä kuinka hyvin määritykseni onnistuu, kun sirkat ovat minulle ennestään outoja kavereita. Päättelin kuitenkin, että nämä kaikki ovat suosirkkoja (Stethophyma grossum).

suosirkka

Etelänukko

10.09.2012

etelänukonkorento

Etelänukonkorento on toinen esimerkki viime vuosien tulokaslajeista. Se on yleinen melkein koko Euroopassa, mutta Suomesta se löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Ensimmäiset löydöt olivat vaeltaneita yksilöitä eikä sen uskottu pystyvän lisääntyvän Suomessa. Kesällä 2012 Helsingistä löydettiin kymmenittäin etelänukonkorennon exuvioita (toukkanahkoja), jotka osoittavat, että se on onnistunut lisääntymään meillä.

Kuvasin tämän toistaiseksi hyvin harvinaisen sudenkorennon Porvarinlahdella elokuun viimeisenä viikonloppuna. Sää oli suosiollinen ja korennot olivat hyvin lennossa. Lauantaina näkyi yksi naaras (kuva yllä), sunnuntaina kuvasin useampaakin koirasta (kuvat alla).

etelänukonkorento

etelänukonkorento

Arvatkaa meinasivatko kädet täristä! Hieno korento laskeutui lähes jalkojen juureen kaunokin kukintoon ja jäi siihen roikkumaan. Otin kymmeniä kuvia eikä korento ollut moksiskaan. Myös paikalle tullut toinen luontoharrastaja sai hyviä kuvia kännykällään. Toisinaan saa odottaa tunteja, että edes yksi korento suostuisi laskeutumaan, nyt tämä ja vielä pari muuta poseerasivat ja antoivat kuvata mielinmäärin.

etelänukonkorento

Sävy sävyyn – idänkirsikorento näyttäytyi

09.09.2012

idänkirsikorento

Idänkirsikorento on meillä tavattavista korennoista ainoa, joka talvehtii aikuisena. Niinpä sen voi löytää joko aikaisin keväällä tai  syksyllä. Mitenkään helppoa se ei kuitenkaan ole, sillä se on jokseenkin harvinainen. Lisäksi sillä on poikkeuksellisen hyvä suojaväri. Kuten näistäkin kuvista näkyy, syksyisen ruskeilla korsilla istuva korento sulautuu täydellisesti ympäristönsä väreihin. Eilen aamulla yksi naaras kuitenkin osui etsimeeni ja täten uusi sudenkorentolaji tuli taas ikuistettua.

Idänkirsikorento on meillä uustulokas, se havaitiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Etelärannikolla sitä on nähty sen jälkeen joka vuosi.

idänkirsikorento

idänkirsikorento

idänkirsikorento

Viikon 37/2012 kasvi: kellotalvikki

08.09.2012

kellotalvikki

Kesällä oli viikon kasvina parikin talvikkia. Tämä sopii samaan sarjaan, sillä se kasvaa samoissa metsissä niiden kanssa. Tämä paikka oli usean vuoden ajan kukkimatta, mutta nyt kukkavarsia on runsaasti.

Lähes täydellinen naamioituja

07.09.2012

lehtohepokatti

Huomaatteko otuksen tuossa nokkosen varrella? Ennen kuin minä huomasin sen, se oli jo huomannut minut. Niinpä leikimmekin kuurupiiloa. Kun minä lähestyin yhdeltä puolelta, hepokatti siirtyi nokkosen toiselle puolelle. Lopulta se kuitenkin kyllästyi ja antoi kuvata itsensä.

lehtohepokatti

Katsotaanpa vähän lähempää. Tällaisia otuksia kuvittelin löytyvän vain lämpimistä maista, mutta viihtyy se meilläkin. Kuvassa on lehtohepokatti (Tettigonia viridissima). Suomessa se on lounainen laji, eniten niitä löytyy Turun seudulta. Nämä kuvat Suomenlinnasta, missä se ilmeisesti on vakiasukas.Vaikka sitä ei näkisi, sen voi havaita äänen perusteella, sillä sen voimakas siritys voi kuulua jopa sadan metrin päähän.

Lehtohepokatti lienee laajentamassa esiintymisaluettaan, sillä se on on juuri havaittu myös Kymenlaaksossa ja Satakunnassa. Lisätietoja ja ääninäytteen voi kuunnella Ylen arkistosta viikon luontoäänestä.

lehtohepokatti

Haukan katse

06.09.2012

varpushaukka

En tiedä mitä sanoisin tästä tilanteesta. Helsingin Kyläsaaressa nuori varpushaukka oli tiellä. Minut huomatessaan se lehahti viereiseen haapaan. Siihen se jäi puolentoista metrin korkeudelle. Otin kuvan varovasti peläten, että lintu lentää pois millä hetkellä hyvänsä. Sitä se ei kuitenkaan tehnyt, vaan pysyi tiukasti paikoillaan. Otin muutaman kuvan parin metrin päästä ja lähdin kuvailemaan sudenkorentoja. Noin tunnin päästä kävin katsomassa, vieläkö haukka olisi paikoillaan. Olihan se. Tällä kertaa zoomasin lisää ja otin lähikuvia haukan katseesta. Välillä lintu katsoi suoraan minuun (katso viimeinen) kuva, mutta ei edelleenkään reagoinut millään tavalla. Saatuani kuvat poistuin paikalla. Sinne haukka jäi edelleen ja minä jäin miettimään sen outoa käyttäytymistä.

varpushaukka

varpushaukka

varpushaukka

Happamiako?

05.09.2012
tags:

pihlaja

pihlaja

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.