Skip to content

Sieniäkin alkaa ilmestyä

14.08.2012

kultarousku

Tähän aikaan kannattaa katsella maastoa myös sillä silmällä, että voisi löytää sieniä. Nämä paahdetun ruskeat sienet, jotka näyttävät itkevän, tulivat vastaan Espoossa viikonloppuna. Ne oli helppo tunnistaa rouskuiksi, sillä jopa sienen jalasta alkoi vuotaa valkoista maitiaisnestettä. Kun mursin yhden sienen, siitä alkoi suorastaan tulvia nestettä.

Myöhemmin tuli varmistetuksi, että tämä on kultarousku, syötävä ja monien mielestä herkullinen ruokasieni.

Jo punertaa

13.08.2012
tags:

Näin punaisia puolukoita näkyi Espoossa Nuuksion seudulla viikonvaihteessa.

Lehtopalsami ja mesirosvot

12.08.2012

lehtopalsami

Lehtopalsamin näkeminen helsinkiläisessä luonnossa säväyttää aina. Yllättävän hyvin tämä hento kasvi pärjää, vaikka ihminen on hävittänyt sen kasvupaikkoja. Uhkana on myös ihmisten tuoma sukulaislaji jättipalsami, joka levitessään samoille kasvupaikoille tukahduttaa kotimaisen lajin. Toistaiseksi tätä kuitenkin löytyy useastakin paikasta Itä-Helsingissä.

Lehtopalsami on helppo tunnistaa, mutta pari kertaa olen ihmetellyt Retkeilykasvion määritysohjetta ”kannus taipunut enintään 90 astetta”. Lännenpalsamin kohdalla sen sijaan lukee ”kannus taipunut tav. 180 astetta”. Käsittääkseni yllä olevan kukan kannus on taipunut 180 astetta. Tällaiset ovat tyypillisiä Helsingissä, mutta lännenpalsameita ne eivät ole.

Lehtopalsamin kukassa on pitkä kannus ja mesi on sen perällä. Kimalainen ei mahdu mitenkään tähän kukkaan, mutta ilman mettä se ei jää. Kannattaa tarkkailla niiden käytöstä. Tämä ei vahingossakaan lentänyt torven leveään päähän, vaan se suunnisti suoraan kannuksen perälle. Siellä se puraisi reiän kukkaan ja imaisi meden.

lehtopalsami

Viikon 33/2012 kasvi: keltasauramo

11.08.2012

keltasauramo

Vielä on kesää jäljellä, sen kunniaksi kunnon aurinko. Keltasauramo on nopea pioneerikasvi. Se itää rikotussa maassa ja voi kukkia jo samana kesänä. Se taantuu kun muut vahvemmat kasvit saavat jalansijaa.

Sävy sävyyn

10.08.2012

Sukukypsällä elokorennolla ruumis ja siipitäplät ovat sävy sävyyn (näkyy paremmin klikkaamalla kuva suuremmaksi).

Sivusta katsottuna takaruumiissa on aika paljon mustaa.

Sopivaa taustaa vasten, kuten tässä leskenlehden lehti, siipien keltaiset läiskät erottuvat hyvin.

Tiirailupaikka

09.08.2012
tags:

kalatiira

Olin eräänä päivänä iltakävelyllä kameran kanssa samassa paikassa, josta julkaisin kuvia kesäkuussa, kun alkoi sataa.  Aivan varoituskyltin vieressä on silta, joka ylittää voimalan jäähdytysvesiuoman. Sillan alta löysin hyvän sateensuojan. Samalla huomasin, että se on hyvä paikka tiirailla kalatiiraa, joka laskeutui varoituskyltin päälle huutaen, että tämä on minun paikka. Tarkkaan ottaen en tiedä mitä se huusi, mutta täyttä kurkkua, niin että punainen suu ja kielikin näkyi.

kalatiira

kalatiira

kalatiira

Rannikkoukko – ja akkakin

08.08.2012

rannikkoukonkorento

Heinä- ja elokuussa kannattaa etsiä ukonkorentoja. Ne ovat suuria ja näyttäviä sudenkorentoja, mutta niiden kuvaaminen on usein haastavaa. Ne ovat hyviä lentäjiä, jotka partioivat omalla alueellaan ja laskeutuvat aika harvoin. Muutaman kerran olen päässyt kuvaamaan niitä, mutta silloinkin ne ovat olleet kuvausetäisyydellä vain aivan pienen hetken.

Pari viikkoa sitten minulla oli kuitenkin erityisen hyvä onni, kun rannikkoukonkorento (Aeshna serrata, Aeshna osiliensis) poseerasi minulle puun oksassa ja päästi aivan lähelle. Se oli pyydystänyt ampiaisen ja nautti iltapalaansa. Ilmeisesti vatsa täynnä sitä ei huvittanut lennellä, joten se antoi minun lähestyä kaikessa rauhassa.

rannikkoukonkorento

rannikkoukonkorento

rannikkoukonkorento

Tästä lähikuvasta näkyvät hyvin rannikkoukonkorennon tunnusmerkit.

rannikkoukonkorento

Samalla reissulla tuli vielä toinenkin onnellinen sattuma. Tämä on rannikkoukonkorennon naaras.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.